Huomenta!
... vaikka en ole itse vielä täysin hereillä. Ja tämän vuoksi aion käpertyä uudestaan mahdollisimman pian peiton alle, asettaa miljoona tyynyä pääni alle sekä viereeni ja yrittää vielä saada kiinni unta kuljettavasta kulkueesta. Ennen tätä kuitenkin kirjoitan. Kyllä.
Millähän tänään ruokkisi itsensä ja kultamurun? Nyt ainakin toistaiseksi olo tuntuu todella laiskalta, joten on turhaa miettiä ruoanlaittoa. Syynä tähän on nämä jokaiseen ehdotukseen kohdistuvat ajattelut; "en jaksa, liian monimutkainen". Noh, jospa sitä myöhemmin saisi mielitekoja heräteltyä ja tämän myötä laiskuuden syrjäytettyä. Ruoanlaitto on minusta mukavaa puuhaa. Nautin ruoan tekemisestä muille ihmisille. Nautin, koska he ilahtuvat.
Oletteko koskaan ajatelleet sitä, että on lukuisia asioita, jotka ennen ovat olleet todella hauskoja, mukavia sekä vatsalihaksia jumppaavia. Asioita, joista esimerkiksi ystävissäsi ennen pidit suuresti. Asioita, joihin ehkä ihastuit tavatessasi uuden ihmisen. Mutta myöhemmin muutamien hetkien, kuukausien tai vuosien kuluttua nuo asiat ovat ehkä niitä, jotka sinua eniten ärsyttävät. Jonain päivänä tulee sellainen hetki eteen, jolloin itse ehkä pelästyt, kun huomaat, että reagointi kyseiseen asiaan ei ole enää sama kuin ennen. Se on muuttunut, mieli ei enää naura kanssasi. Mielestäni tämä on hassua. Ehkä myös epäoikeudenmukaista, koska ihminen saattaa tehdä näitä asioita piristääkseen vastapuolen osallistujaa, ja jonain päivänä tämä henkilö kaataa puun hänen jalkojensa juureen, kun ei enää hymyile ja ole innoissaan.
Kyllä ihmisen mieli on sitten kummalline! :)
PS. Gotye - Somebody that I used to know. Melko liikuttavat sanat. Ja varmasti todella paikaansapitävät. Ja voi että, mikä kertosäkeistön melodia, uii! :)