Maanantai-ilta - kylmä sellainen. Ensimmäistä kertaa tänä talvenalkuna ulkona kävellessä mieleen muistui taas se, mitä on kun joutuu joka askeleella katsoa tarkasti mihin varpaansa asettaa. Liukasta. Kyllä, kyllä se talvi sieltä on kovaa vauhtia jo tuloillaan. Ensilumi ei ole tänne meidän maaperään vielä eksynyt, mutta eiköhän tuo päivä ole jo melko lähellä. Itse en kyllä pistäisi lainkaan vastaan, jos tämän vuoden talvi olisi tyyliltään lumeton - minulle riittäisi vain pieni pakkanen ja asfaltin värinen tie. Täytyy tässä nyt silti myöntää yhtyväni monien ihmisten kommenteihin siitä, mitä iloa lumesta on; se toisi hieman valoa näihin pimeisiin iltoihin. Enkä kyllä voi väittää vastaan siinäkään, etteikö isojen lumihiutaleiden täyttämä taivas olisi kaunista katseltavaa. Kunnon talvi-ihmistä näistä huolimatta minusta ei siltikään saa. Ehkä suurin syy tähän on talviset ajokelit sekä kylmyys.
Kylmyydestä kynttilöihin. Tuossa taas kolme erikokoista limenvihreää kynttilää lepattavat kauniisti. Kynttilät ovat kivoja, mutta suurin ilo niistä varmaan minulle on niiden aikaansaama lämpö. Olen kyllä todella kova palelemaan! Näinä kylminä aikoina kynttilöiden lisäksi minua lämmittävät valkoinen huopa, muumiaiheiset lämpösukat, glögi tai tee sekä tietenkin tuo ukkokulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti