Knop, knop, knop.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo näyttää ehkä kurjemmalta, kun lumet ovat puoliksi sulaneet ja sen valkoisen rinnalla pilkottaa ruskeaa ja harmaata, kuin se, että maa olisi kokonaan ilman tuota valkoista väriä. Hyi.

13.12. Sieltä se jouluaatto kovaa vauhtia häämöttää. Sitä kyllä odottaa pääsevänsä joulupöytään ja joulusaunaan. Tuo saunominen tuntuu aivan erilaiselta jouluaattona, kuin tavallisesti. Ehkä siinä on sitten ripaus sitä joulun taikaa.

Meillä on poikaystäväni kanssa oma joulukalenteri, johon laitamme toisillemme yllätyksiä. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että päivä päivältä lokerooni ilmaantuu mitä ihanempia yllätyksiä! <3 Tuitui.

 PS. Tikka hakannut tuota viereistä koivua jo melko pitkään, knop, knop, knop.

Lunta (ko)

Joulu, joulu, joulu, joulu ... Apua, kohta alkaa ihan ahdistamaan koko sana, koska kaiken muun hässäkän lisäksi tuo tarkoittaa sitä, että tulee hirveä kiire miettiä lahjoja - saatika sitten, kun täytyy miettiä niiden ostamista.

Tänä vuonna joululahjojen ostaminen on jäänyt taas näin viime tippaan. Okei, onhan tässä vielä aikaa, mutta kun olen luonteeltani sellainen, että asiat täytyy olla ajoissa hoidettuina, niin alkaa helposti tuskastuttamaan jo tässä vaiheessa. Ja kyllä, ehkä tänä vuonna täytyy antaa itselleen sen verran anteeksi, koska on sairastellut pitkään, niin ei ole ollut oikein suurta mahdollisuutta lähteä jouluostoksille.

Silti. Se ahdistus :(

Jospa sitä hetkeksi lopettaisi joulun miettimisen, ja keskittyisi hetkisen vaikka ristikoiden täyttämiseen. Ei tarttisi koko ajan tuijottaa tätä tietokoneen näyttöä odottaen ruudulle ilmestyvää vastausta, jossa olisi valmiiksi jokaiselle valitut lahjat - kuinka helppoa. Plahh.

PS. Lunta sataa. Vai räntää? Vähän ilmeisesti jokaista laatua, mitä taivaalta voi vain sataa ...

Jonain päivänä sinäkin osaat arvostaa sitä, mitä sinulla on <3

Bussilla matkustelua.

Kuinka monella on tavoitteena linja-autoon, bussiin, linjuriin, linkkiin, dösään (miten se sanonta menikään, että rakkaalla lapsella on monta nimeä?) mennessään valita itselleen sellainen paikka, jossa takana ei istuisi ketään? Täällä on ainakin yksi käsi ylhäällä! 

Tuli tuossa piipahdettua pääkaupunkiseudulla. Matkustamiseen valitsimme julkisen kulkuneuvon, bussin. Siellä minä taas ensimmäisenä ryntäsin autoon sisään, jotta olisi suuremmat mahdollisuudet saada valituksi paikka, jossa takana olevassa penkkirivistössä ei ole matkustajia. Mutta arvaattekos, mikä tähän on syynä? Noh, kyllähän reilun tunnin matkan istuu mielummin selkänoja alas taitettuna, kuin selkä tikkusuorana.

Mutta mikä onkaan sen inhottavampaa, kuin se, että hyvää hyvyyttäsi valitset paikan, jossa selkänojan kääntäminen alas ei tule häiritsemään ketään, ja sitten seuraavalla pysäkillä sisään nousee herras- tai rouvashenkilö, joka  tietysti istuutuu taaksesi.

Tämä kyseinen henkilö on yleensä sellainen, että hän tarraa ensimmäisenä tiukasti selkänojastasi kiinni samalla kun istuutuu, jolloin koko penkki heiluu - tietysti sinä itse sen mukana. Tämän jälkeen kuuluu kovaäänistä ähinää, ja sitten tarina jatkuu samalla tavalla kuin aina ennenkin - aletaan painamaan polvilla selkänojaa. Ja tämä tapahtuu vielä useaan otteeseen.

Joka ikinen kerta saa ihmetellä sitä, että jos linja-autossa on n. 20 vapaata paikkaa, niin miksi täytyy tulla juuri sen penkkirivin taakse, jossa selkänojat ovat käännettyinä alas? (Vielä jos siitä selvästi on jotakin haittaa) Kummastelen vain.