Knop, knop, knop.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo näyttää ehkä kurjemmalta, kun lumet ovat puoliksi sulaneet ja sen valkoisen rinnalla pilkottaa ruskeaa ja harmaata, kuin se, että maa olisi kokonaan ilman tuota valkoista väriä. Hyi.

13.12. Sieltä se jouluaatto kovaa vauhtia häämöttää. Sitä kyllä odottaa pääsevänsä joulupöytään ja joulusaunaan. Tuo saunominen tuntuu aivan erilaiselta jouluaattona, kuin tavallisesti. Ehkä siinä on sitten ripaus sitä joulun taikaa.

Meillä on poikaystäväni kanssa oma joulukalenteri, johon laitamme toisillemme yllätyksiä. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että päivä päivältä lokerooni ilmaantuu mitä ihanempia yllätyksiä! <3 Tuitui.

 PS. Tikka hakannut tuota viereistä koivua jo melko pitkään, knop, knop, knop.

Lunta (ko)

Joulu, joulu, joulu, joulu ... Apua, kohta alkaa ihan ahdistamaan koko sana, koska kaiken muun hässäkän lisäksi tuo tarkoittaa sitä, että tulee hirveä kiire miettiä lahjoja - saatika sitten, kun täytyy miettiä niiden ostamista.

Tänä vuonna joululahjojen ostaminen on jäänyt taas näin viime tippaan. Okei, onhan tässä vielä aikaa, mutta kun olen luonteeltani sellainen, että asiat täytyy olla ajoissa hoidettuina, niin alkaa helposti tuskastuttamaan jo tässä vaiheessa. Ja kyllä, ehkä tänä vuonna täytyy antaa itselleen sen verran anteeksi, koska on sairastellut pitkään, niin ei ole ollut oikein suurta mahdollisuutta lähteä jouluostoksille.

Silti. Se ahdistus :(

Jospa sitä hetkeksi lopettaisi joulun miettimisen, ja keskittyisi hetkisen vaikka ristikoiden täyttämiseen. Ei tarttisi koko ajan tuijottaa tätä tietokoneen näyttöä odottaen ruudulle ilmestyvää vastausta, jossa olisi valmiiksi jokaiselle valitut lahjat - kuinka helppoa. Plahh.

PS. Lunta sataa. Vai räntää? Vähän ilmeisesti jokaista laatua, mitä taivaalta voi vain sataa ...

Jonain päivänä sinäkin osaat arvostaa sitä, mitä sinulla on <3

Bussilla matkustelua.

Kuinka monella on tavoitteena linja-autoon, bussiin, linjuriin, linkkiin, dösään (miten se sanonta menikään, että rakkaalla lapsella on monta nimeä?) mennessään valita itselleen sellainen paikka, jossa takana ei istuisi ketään? Täällä on ainakin yksi käsi ylhäällä! 

Tuli tuossa piipahdettua pääkaupunkiseudulla. Matkustamiseen valitsimme julkisen kulkuneuvon, bussin. Siellä minä taas ensimmäisenä ryntäsin autoon sisään, jotta olisi suuremmat mahdollisuudet saada valituksi paikka, jossa takana olevassa penkkirivistössä ei ole matkustajia. Mutta arvaattekos, mikä tähän on syynä? Noh, kyllähän reilun tunnin matkan istuu mielummin selkänoja alas taitettuna, kuin selkä tikkusuorana.

Mutta mikä onkaan sen inhottavampaa, kuin se, että hyvää hyvyyttäsi valitset paikan, jossa selkänojan kääntäminen alas ei tule häiritsemään ketään, ja sitten seuraavalla pysäkillä sisään nousee herras- tai rouvashenkilö, joka  tietysti istuutuu taaksesi.

Tämä kyseinen henkilö on yleensä sellainen, että hän tarraa ensimmäisenä tiukasti selkänojastasi kiinni samalla kun istuutuu, jolloin koko penkki heiluu - tietysti sinä itse sen mukana. Tämän jälkeen kuuluu kovaäänistä ähinää, ja sitten tarina jatkuu samalla tavalla kuin aina ennenkin - aletaan painamaan polvilla selkänojaa. Ja tämä tapahtuu vielä useaan otteeseen.

Joka ikinen kerta saa ihmetellä sitä, että jos linja-autossa on n. 20 vapaata paikkaa, niin miksi täytyy tulla juuri sen penkkirivin taakse, jossa selkänojat ovat käännettyinä alas? (Vielä jos siitä selvästi on jotakin haittaa) Kummastelen vain.

Ostoksia. Lisää ostoksia.

Laitan tähän pari kuvaa kivoista tauluista, jotka löysin alennuksella. Minusta 2€/kpl ei ole lainkaan paha raha maksaa tuollaisista kivoista tauluista, jotka sopivat kotiimme loistavasti! Vielä vain pitäisi paikat keksiä, hmm. 

 

... Sänky kutsuu jälleen! Tänään voisin tehdä poikkeuksen, ja lukea kirjaa ennen unihiekan tuloa. Tuitui.

Ostoksia, ihanaa!

Mm. tuollaisia juttuja tarttui tänään matkaan ostoksilla ollessa ...

... ja tuommoisen koristuksen sain sitten aikaan! :) 

Tuo kuvassa näkyvä viltti on löytänyt itsensä sohvan luokse. Nuo hauskat tuikkuämpärit oli ensin tarkoitus sijoittaa parvekkeelle, mutta tällä hetkellä ne majailevat sisätiloissa. Kyllä ne melko mukavilta näyttivät, kun laittoi tuikun palamaan! :)

Muitakin ostoksia tuli tehtyä, mutta katsotaan, jos palaan niihin myöhemmissä postauksissa! :) Seuraavana ohjelmassa taitaa olla nukkumatin tapaaminen. Oikein makoisia unia kaikille! 

Perjantai, ilta. (haukotuttaa ja vätystää)

Jokaisella on joku asia, mikä on tapana tehdä ennen nukkumaanmenoa. Toiset kuuntelevat musiikkia, toiset lukevat kirjaa, toiset katsovat televisiota. Itselläni tuon television lisäksi uneen valmistautumiseen sisältyy ristikoiden täyttäminen. Yöpöydällä kynän alla majailee pino kaikenkokoisia ja -näköisiä ristikkolehtiä/-kirjoja.

Ristikoita täyttäessä on mielenkiintoista huomata, kuinka siinä kehittyy päivä päivältä. Ensimmäisiä ristikoita täyttäessäni totesin, ettei se ole minun juttuni - todellakaan. Luulin siihen tarvittavan hieman enemmän aivosoluja, mitä itselläni on antaa. Mutta toisin kävi. Lopulta sitä huomasi, että ristikoiden täyttämiseen ei tarvita niinkään älyä, vaan oikeastaan hyvää muistia. Vaikka ostaisit kuinka erilaisia ja erinäköisiä ristikkolehtiä, niissä silti pyörii suurimmalta osalta samat vihjesanat ja samat vastaukset. Tällä taktiikalla olen edennyt jo niinkin paljon, että ristikot tulevat täytetyiksi ainakin puoliksi, heh! :)

Haluaisin tietää, minkälaisia traditioita teillä on nukkumaanmenoon liittyen! :) (Tiedän, hieman hassu kysymys, mutta ... No niin! :) )

Feelings.

Odotus, helpotus, välittäminen, huoli, väsymys, kärttyisyys, kärsimättömyys, ilo sekä tietenkin ...

rakkaus.

Mitä tunnetiloja sinä olet kokenut tänään? :)

Keskiviikkoaamun ajatuksia.

Huomenta!

... vaikka en ole itse vielä täysin hereillä. Ja tämän vuoksi aion käpertyä uudestaan mahdollisimman pian peiton alle, asettaa miljoona tyynyä pääni alle sekä viereeni ja yrittää vielä saada kiinni unta kuljettavasta kulkueesta. Ennen tätä kuitenkin kirjoitan. Kyllä.

Millähän tänään ruokkisi itsensä ja kultamurun? Nyt ainakin toistaiseksi olo tuntuu todella laiskalta, joten on turhaa miettiä ruoanlaittoa. Syynä tähän on nämä jokaiseen ehdotukseen kohdistuvat ajattelut; "en jaksa, liian monimutkainen". Noh, jospa sitä myöhemmin saisi mielitekoja heräteltyä ja tämän myötä laiskuuden syrjäytettyä. Ruoanlaitto on minusta mukavaa puuhaa. Nautin ruoan tekemisestä muille ihmisille. Nautin, koska he ilahtuvat. 

Oletteko koskaan ajatelleet sitä, että on lukuisia asioita, jotka ennen ovat olleet todella hauskoja, mukavia sekä vatsalihaksia jumppaavia. Asioita, joista esimerkiksi ystävissäsi ennen pidit suuresti. Asioita, joihin ehkä ihastuit tavatessasi uuden ihmisen. Mutta myöhemmin muutamien hetkien, kuukausien tai vuosien kuluttua nuo asiat ovat ehkä niitä, jotka sinua eniten ärsyttävät. Jonain päivänä tulee sellainen hetki eteen, jolloin itse ehkä pelästyt, kun huomaat, että reagointi kyseiseen asiaan ei ole enää sama kuin ennen. Se on muuttunut, mieli ei enää naura kanssasi. Mielestäni tämä on hassua. Ehkä myös epäoikeudenmukaista, koska ihminen saattaa tehdä näitä asioita piristääkseen vastapuolen osallistujaa, ja jonain päivänä tämä henkilö kaataa puun hänen jalkojensa juureen, kun ei enää hymyile ja ole innoissaan.

Kyllä ihmisen mieli on sitten kummalline! :)

PS. Gotye - Somebody that I used to know. Melko liikuttavat sanat. Ja varmasti todella paikaansapitävät. Ja voi että, mikä kertosäkeistön melodia, uii! :)

~ Oikeita sanoja voi joskus joutua etsimään kauempaa kuin luulitkaan ~

Kylmä, kolea, huurteinen

Maanantai-ilta - kylmä sellainen. Ensimmäistä kertaa tänä talvenalkuna ulkona kävellessä mieleen muistui taas se, mitä on kun joutuu joka askeleella katsoa tarkasti mihin varpaansa asettaa. Liukasta. Kyllä, kyllä se talvi sieltä on kovaa vauhtia jo tuloillaan. Ensilumi ei ole tänne meidän maaperään vielä eksynyt, mutta eiköhän tuo päivä ole jo melko lähellä. Itse en kyllä pistäisi lainkaan vastaan, jos tämän vuoden talvi olisi tyyliltään lumeton - minulle riittäisi vain pieni pakkanen ja asfaltin värinen tie. Täytyy tässä nyt silti myöntää yhtyväni monien ihmisten kommenteihin siitä, mitä iloa lumesta on; se toisi hieman valoa näihin pimeisiin iltoihin. Enkä kyllä voi väittää vastaan siinäkään, etteikö isojen lumihiutaleiden täyttämä taivas olisi kaunista katseltavaa. Kunnon talvi-ihmistä näistä huolimatta minusta ei siltikään saa. Ehkä suurin syy tähän on talviset ajokelit sekä kylmyys.

Kylmyydestä kynttilöihin. Tuossa taas kolme erikokoista limenvihreää kynttilää lepattavat kauniisti. Kynttilät ovat kivoja, mutta suurin ilo niistä varmaan minulle on niiden aikaansaama lämpö. Olen kyllä todella kova palelemaan! Näinä kylminä aikoina kynttilöiden lisäksi minua lämmittävät valkoinen huopa, muumiaiheiset lämpösukat, glögi tai tee sekä tietenkin tuo ukkokulta ♥ (unohtamatta paksua vaatekerrastoa!)

Näistä ajatuksista taidan siirtyä keittiön puolelle hakemaan lämmikettä - glögin tai teen sijaan aion ottaa matkaani kasvissosekeittoa :)

Mukavaa viikon alkua!

"näistä on tämä tyttö tehty"

 ~

Välittävä

Rakastava

Innostuva

Jokseenkin kärsimätön

Hassu

Yksinkertainen

Yllätyksistä ilahtuva

Kuunteleva

Luotettava

Kaikkien kaveri

Tarkka (ehkä liiankin)

Huolellinen

Pelkääjä

Kiinnostunut

Sosiaalinen

Herkkä

~

Pakkasta. Kynttilät. Blogin aloitus.

Ensimmäinen blogikirjoitus. Hmm.

Tarkoitukseni ei ole tulla kirjoittamaan teille mistään tietystä aihealueesta. Tämä siis ei ole leivontablogi, ei rakkausblogi, eikä myöskään muotiblogi. Jos tämän blogin haluaa kiteyttää yhteen sanaan, on se everything.

Kirjoittaminen. Nautin kirjoittamisesta suuresti. Kirjoittamalla saa tuotua omat tuntemuksensa ja mielipiteensä esiin ehkä parhaiten - kukaan ei ole keskeyttämässä lauseita, kukaan ei ole puhumassa päälle. Lukijan on ikäänkuin pakko "kuunnella", mitä toisella on sydämellä.

Tulen siis kirjoittamaan teille oikeastaan mistä vain. Jokainen päivä on erilainen, jokaisena päivänä on erilainen tunnetila. Jokaisena päivänä kirjoituksetkin tulevat olemaan siis erilaisia.

Pidän myös paljon valokuvaamisesta. Tämän kanssa en ole kuitenkaan ehtinyt edetä edes yhtä senttimetriä, joten pahoittelen jo etukäteen laadusta, mitä kuvani tulevat olemaan. Mutta ehkä tämän blogin myötä pääsen myös enemmän harrastamaan valokuvaamista, koska tarkoituksena on liittää tänne jokaisen kirjoituksen yhteyteen ainakin jokunen kuva. Ehkä tämän myötä valokuvaamista tulee jossain vaiheessa katsottua uusin silmin.

Eiköhän tässä ollut jo jonkinnäköinen alkukirjoitus.

Käpertyy kultamurun kainaloon lämpimään. Hyrr.